Usva olet, aavistus
hahmona sisällä liikun
silti sinua koskettaa
tuntea en voi
askeleitteni äänet
suunnasta, en tiedä mistä
aurinkoa, tuulta
hälventäjiä
pelkään
näön, kivun
palauttajia.
Jos muutut
jatkuisitko sateena
pehmeytenä armahda
nielaise, ympäröi
sisällesi sulje
päämäärästäni etten
huolehtisi.
Selite:
http://www.youtube.com/watch?v=y-1SsMn67m8
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on fantastinen, hiukan mystinen ja sellainen runo, että lukijakin jää kaipaamaan lähelleen jotain.
näkee tässä koskettavan läsnäolon, selkeyden hetken, joka utuisena ympärillä leijuu, hyvänolontunteenakin... Todellakin toivoisi tuollaisen jatkuvan... Upea runo!
todella hienosti "maalaava" runonkerronta, hieno tunnelma. pidän kovasti :)
Pidän Paljon runosi Toivosta.
Kaunis.
Ensimmäisellä lukukerralla en saanut tästä irti juuri mitään, ainoastaan häiritsevää usvaisuutta, jotenkin ehkä padottua ja hapuilevaa eroottisuutta ja hengellistä mystiikkaa, lopetus kuitenkin miellytti pyyntönä, kielikuvana, sisällesi sulje päämäärästäni etten huolehtisi. Lopulta runo palkitsi kun luin hitaammin ja ääneen, nimenomaan ääneen rivi riviltä lausuen. Sillä tavalla teksti alkoi avautumaan tunnelmina ja ajatuksina. Kohta "näön, kivun / palauttajia" on mielenkiintoinen, hyvin sanottu. Ja lopetus todellakin kaunis "Jos muutut / jatkuisitko sateena..." huipentuen pyyntöön, jonka tulkitsen kohdistuvan Jumalaan ja Hänen armoonsa. Silloin emme huolehdi. Tämä kuuluu runoihin jotka ehdottomasti on luettava lausuen.
Runo kuin piilosyli. Tykkään tästä.
Tässä runossa on paljon. Persoonallisesti toteutettua toivomusta, kaipuuta suojaan, turvaan. Pidin paljon ajatuksesta että mahdollinen apu tulee itsen ulkopuolelta ja on hyvin suurta kuten armo. Myös kuva sateesta on hieno.
*nimim. liian laiska etsimään punakynäosoitetta*
Toisinaan itse kukin haluaisi piiloutua maailmalta. Olet hienosti tuonut tuon tunteen esiin.
Kiitos!
Sivut