murenee

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
372
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 2.5.2024 6:57

Asuinpaikka: Ähtäri
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


Runokirjani 'Tehdäänkö rakas totit' löytyy 
viereisestä TARINAT-osiosta.
 

huokaavat puut
taipuvat
taipuvat talven alle
kylmyys tunkeutuu
sinuun, minuun
kaikkialle

niin murtuu
murenee
hellyyden, rakkauden
ohut salpa
ja voimakkaamman valta
vain jatkuu

syleilee talvi
purren, jäätäen
piiskaa tuuli
minä alaston olen
niin ovat puutkin

on kasvoton
tunnoton talvi
niin on myös
ihmismieli
kun rakkaus ja viini
ei enää lämmitä

Selite: 
vanhaa.. uutta.. mitä sen väliä
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin äärettömän sattuva runo.
Murenee...kun rakkaus ja viini ei enää lämmitä.

Huokaavan kaunista, kipeän koskettavaa. Taidolla tehty teksti.

kaunista kuitenkin, ihanaa on ottaa välillä jotain vanhaakin josta kertoo, talvi tullessaan saa muistamaan kuten muistat, pidän vahvasta kerronnastasi, olen niin samankaltainen itsekin kuin runosi puut, ja runosi todella koskettaa sydämeen saakka, tunnen yhteenkuuluvuutta tämän haikeansuloisen tunnelman kanssa

Niinpä näyttää olevan;) "Vilu on", vaikka ei edes ole pakkasta. Puhumattakaan siitä, kun se aloittaa hommansa. Pinna kiristyy korvien välistä koko kehoon ja joka paikasta räiskii sähköiskuja. Aika hyytävä on tämä sinunkin runosi. Onneksi on viiniä!

ajaton runo, kolahtaa talvenvihaajaan, ei kolahtaisi jos ei olisi näin taitavasti tehty. näinä aikoina ihmisen lämpö on korvaamatonta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot