Se tuskin sattuu, jos musta palaa

Elämän tarkoitusta kannattaa miettiä joka päivä. 

Hieno kokonaisuus, jossa lopetus kiteytti kaiken olennaisen.

Sattuu ja koskettaa

Voi voi, suoraa, rohkeaa kerrontaa, mutta loppu lämmittää ja sitäpä kovasti toivotan :)

Näin vertauskuvainnollisesti voin kommentoida. Elämä on vaihtelevaa aallokkoa synkistä syövereistä aallonharjalle ja takaisin. Toivon seesteisempiä vesiä ja elämän myötätuulta. Jossain horisontissa siintää valon kajo, elämäntarkoitus.

Riipaisevan syvällinen ja pohdiskeleva runo. Runoa lukiessa tulee tunne, että tuskastaan huolimatta runoilija uskoo vielä ehetyvänsä. Silloin kun elämässä kaikki sortuu ja kipu on syvin ihminen usein luulee, että tästä ei selviä ja näkee kaiken mustana. Mutta jälkeen päin kaiken tuon läpikäyneenä ihminen oivaltaa, että nuo kipeät tapahtumat ovat auttaneet häntä kasvamaan ehyemmäksi ihmiseksi. Ilman niitä hän ei olisi se ihminen joka sitten on. Ja ihminen onkin kiitollinen kaikille jotka ovat olleet osalllisena tapahtumiin ja kipuihin sekä elämän viisudelle.

Kaikki on omissa käsissä, vahvoina. Tunnen, että kirjoittaja rakastaa runoja sitä, ei ota kukaan pois. Voi omistaa ja sitä rakastaa, niin kauan kuin haluaa. Vakaana toki mutkitellen kulkee runolaivasi

Luin tämän jo eilen.
Nyt uudelleen, ja pohtien mitä sanoa.
No.
Ainakin tämä koskettaa, syvältä!
Sydänverellä kirjoitettu,
raastavan rehellinen, aito.
Sitä tämä on, minun mielestäni.

Pidän kovasti, kun sivustolta löytyy
muutakin kuin tavallista(voiko noin sanoa!)
rakkausrunoa, kuten tämä tässä.

Tässä on kyseessä itsensä rakastaminen,
ja nimenomaan oikein rakastaminen.

RUNO sisältää

 Asioita jotka ovat yleisiä melkein kuin syntyminen ja kuolema.  Siitä vain on selvittävä jatkettava eteenpäin.  Runo oli mielenkiintoinen, lyhyillä LAUSEILLA muodostettu kokonaisuus  ovat kun korvat levällään.  Tässä RUNOSSA viisaus on parasta ja Sisäinen kuunteleminen