Siellä se on korkealla,
en ihan siihen yllä.
Aivan elämän reunamalla
näen vastauksen: ”kyllä”.
Tähän syntyi kuoppa syvä,
sinne alas joku sen vei.
Onko sekään suunta hyvä,
kun siellä lukeekin: ”ei”?
Jotain on kaukana edessä,
ei kai jalat näin paljon paina.
Olenkin kiinni vedessä,
en saa löytää sanaa: ”aina”.
Takana on tilaa vastaukseen,
syttyy toivon pieni kipinä.
Mutta käteni tarttui tuleen,
en voi kirjoittaa: ”ei ikinä”.
Paikalleni ilman toivoa jään,
salaisuuden kuori on ehjä.
Se alas painaa jokaisen pään,
siis pitääkö sanoa: ”ehkä”.
Mielestänikö vastauksen saan?
Tätä ei kauaa siedä.
En taida selvitä ollenkaan,
kun sisältä kuulu: ”en tiedä”.
On monenlaisia vastauksia,
voiko niitä saada tai tehdä?
Voinko karttaa kaikkia kysymyksiä,
kun ei tiedä mistä paitsi voi jäädä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pitääkö sitä aina saada vastauksia, emmekö voisi vain nauttia ongelmista jonkin aikaa? Mutta tuollaiseen tuumimiseen minäkin aina ("aina"...) päädyn. :) Mutta tykkään tästä. Niin kuin muistakin tuotoksistasi. =)
!!! Tämä nyt kolahti. Se on just tommosta jahkailua. Ja jäin tässä viimeksi jahkailun keskellä oltuani pohdiskelemaan, että jos jonkun asian pitää olla just jollain lailla, jahkaileeko sen kanssa silti silloinkin..? No juu. Mutta runossa hyvä idea. :) Enkä nyt sanoisi tuota niin ennalta-arvattavaksikaan.
miusa tämä oli ommaa erikoisuuttaan aivan uutta:) kikkailua mielensä tikapuilla ja ajtusten askelmilla, sanoilla ja riimeillä saatiin monta uutta ulottuvuutta:)
Sivut