Perhonen

Väsyneen vereni
kuolinhuuto

Kirkuu kuin tuhatpäinen lauma seireenejä.

Huutava sydänvereni vaati,
huusi minua päästämään itsensä vapauteen.

Ja minä suljin itseni
vangiksi pimeyteen, jota pelkäsin;
sammutin taivaani tähdet
yksi kerrallaan.

Valo hiipi silmistäni varjoihin,
valui tiedottomaan tyhjyyteen tarpeettomana.

Kipu koversi jo runneltuun sydämeeni
kohtalokkaita tunneleita,
joista jokainen
johti ikuiseen kadotukseen.

Väsynyt vereni
seisahtui,

Eikä edes ruumiini vapina
korjannut kammiovärinää;

Sydämeni siivet
sormiesi silmukoilla.