Tuonen joutsen

Runoilija Alinar

nainen
Julkaistu:
3
Liittynyt: 5.11.2014
Viimeksi paikalla: 5.10.2015 0:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
1.3.1989

Aloitteleva runoilija, joka kaipaa kovasti palautetta kirjoitelmistaan; joten tykkäät tai et, olet tervetullut antamaan palautetta. :)
 

Tuonen joutsen, musta lintu,
yön pimeyttä synkempi,
illan murhetta mustempi,
kuolonuntakin kylmempi
pyysi mukaan matkamiestä,
seuraksensa soutamahan,
virran viertä kulkemahan.
”Ei ihminen veteen kuulu,
ei sovi kalain luokse.
Miksi sinua seuraisin,
sun mukanasi matkaisin,
luo Ahdin alas astuisin?”

Tuonen joutsen, musta lintu,
virran synkimmän soutaja
katsoi miestä kopeata,
ylpeätä inhimistä.
”Miksi sinä, miesi mainen,
maankamaraan kahlehdittu
epäilet avun antajaa,
hylkäjät hyväntekijän?
Vaaraton ei liene tiesi,
polkusi piankin pimenee.
Turvaan sinut johdattaisin,
suojaan surulta suurelta.”

Tuonen joutsen, musta lintu,
vanha viisas veenkulkija
jatkoi vielä: ”Tulehan siis!
Luokse astu toivon, onnen,
hylkää hyytävä pimeys!”
Mies virkkoi: ”Mistä sen tiedän,
mikä kertoo, luottaako voin?
Ehkä vietkin surman suuhun,
syvyyksiin mut johdattaisit,
lahjaks Ahdille antaisit.”
Niin kääntyi mies lähteäkseen,
palatakseen puiden alle.

Tuonen joutsen, musta lintu,
päätään puisteli huolissaan,
huoli kasvoi kiellon myötä.
Koetti vielä: ”Maltahan!
Ei sun tarvi syvään tulla,
rantavettä voit kulkea.”
Mies tuumi hetken, toisenkin,
pohti pitkään valintaansa.
”Olkoon niin, jos sanas annat,
jos mut ohi viet vaarojen.”
Ja niin astui mies vetehen,
antautui ohjattavaksi.

Tuonen joutsen, musta lintu,
veden kylmimmän kulkija
lipui pitkin rannanviertä,
varoi syvään soutamasta.
Kuuli kuiskeen koivikoiden,
lupaukset leppienkin,
kuiskaukset kuusienkin.
”Anna mies meille takaisin,
kotiinsa kulkija päästä!
Miehen maalta veit vetehen,
kodistansa vierahaksi,
turvan luota surman suuhun!”

Tuonen joutsen, musta lintu,
sydänyötäkin synkempi
loi katseen metsään mustimpaan,
petolliseen puistikkohon.
”Miten miehelle kävisi,
mikä oisi kohtalonsa?
Harhaan hänet johtaisitte,
tielle yksin jättäisitte,
toivottomaksi löisitte.
Parempi on virtaan viedä,
lainehillensa laskea,
polulta poies opastaa.”

Tuonen joutsen, musta lintu,
tuo vanhan valan vartija
selkäns’ käänsi koivikolle,
poies katsoi kuusikosta,
johti miestä virran vartta,
opasti ohi kaislikon.
Taakse jäivät kuuset, koivut,
jäivät hongat ja haavatkin;
eessä siinsi suuri saari,
maata veen emon sylissä,
vehreyttä vettä vasten,
eloa kuolon keskellä.

Tuonen joutsen, musta lintu,
kuolleitten kanssa kulkija
katsoi miestä sanatonta,
matkaseuraa vaiennutta.
”Tuonelaan nyt käy sun tiesi,
polkusi manan majoille.
Siellä saat sä levon, rauhan,
siellä voit viimein levätä.”
Mies astui virtaan syvemmälle,
kahlas kohti määränsä päätä
luo pimeän Pohjolan portin,
Tuonen maan vainioita.

Tuonen joutsen, musta lintu,
tuo Tuonen virran vartija
lipui jälleen matkoihinsa,
lähti luota ikiunen
hakemaan uutta sielua,
noutamaan toisen ihmisen.
Helposti eksyy maan lapsi,
ei löydä tietä perille,
siksi soutaa tuo joutsen,
Tuonen joutsen, musta lintu,
illan murhetta mustempi,
sydänyötäkin synkempi.

Selite: 
Pari vuotta sitten innostuin vanhasta suomalaisesta mytologiasta, ja siitä se ajatus sitten lähti: runoja vähän "vapaamielisemmällä" kalevalamitalla. Ensin pyörittelin ajatusta vuoden verran, nyt olen pyöritellyt tätä runoa koneeni kätköissä toisen vuoden. :D (Tai no, deviantArtissa julkaisin sen suht tuoreeltaan, mutta siellä nyt ei juurikaan suomenkielisiä runoja noteerata.) Ehkäpä jatkossa saan jotain aikaan vähän ripeämmällä aikataululla. <br><br> Jotenkin tämä ei tunnu valmiilta, mutten myöskään osaa oikein lähteä muokkaamaan... Jokainen kommentti on siis kultaakin kalliimpi, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen! :) <br><br> PS. Tuonen joutsen ei "oikeasti" ole musta, mutta ehkä taiteilijan vapaus koskee lintujen väriäkin... ;) <br><br> PPS. Oikean kategorian keksiminen ei ole mun vahvinta alaa, joten jos jonkun mielestä tämä kuuluisi ennemminkin tuonne Elämä-osastolle, ilmoittakaa toki. Menin jo niin sekaisin itseni ja pohdintojeni kanssa, että päätin luovuttaa...
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot