Hetki, istun parvekkeella, mietiskelen, sanoja hapuilen.
Pysähdyn katsomaan tuulenvirettä hentoa puissa lentien ruskanväristen.Keltaista, hivenen punaista, ruskeaa ja vihreää.
Taas yksi vuoden aika odottaa vaihtumistaan,mitä se tuo tullessaan, sen kuin tietäisikin.Ei kiirettä mihinkään, kaikki junnaa paikoillaan, arki pyörii omalla painollaan, ilman turhaa stressiä , velvotteita, tai kiirettä.Jossain kohtaa taas oravanpyörä odottaa, tahti kiihtyvän maailman, löytyykö sieltä sija minulle, meille...Ei voi kuin odottaa ja katsoa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
