Katselen valkoisten pienten pitsien satamista ikkunasta, kyynerpäät tukevasti ikkulaudalla, kädet leukain alla, kuin enkelillä kiiltokuvassa, jota ei enää ole, joka on muisto, joka haalistuu.
Ja jokainen vuosi kulkee samoin. On jo kulkenut kymmenen vuotta.
Minä toivoisin muuta.
Kehoani pystyn kurittamaan sinusta, seuraavan kohtaamisemme myötä on iloni kaksinkertainen, mutta sielurukkani kärsii ja kituu.
Anna siis rakkaani minulle tulevaisuudessa jos et maallista, niin ainakin aikaasi ja sinua.
Selite:
mjaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
