KESÄ
näin kukkulalla neitokurjen,
kaukaa saaren sylistä
ja sen pienuus, pistemäisyys,
oli sorminkosketeltavaa
huoleni katosivat aalloksi
päämäärättömään mereen
ja hetken katoavaisuus nousi sydämeen
linnun levittäessä siipensä
kuin halatakseen haikeuttani suojaansa
kaukaa saaren sylistä
ja sen pienuus, pistemäisyys,
oli sorminkosketeltavaa
huoleni katosivat aalloksi
päämäärättömään mereen
ja hetken katoavaisuus nousi sydämeen
linnun levittäessä siipensä
kuin halatakseen haikeuttani suojaansa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit