kun päivällä sanoit: "minä olenkin kuriton poika"
minä nauroin ja myönsin sen
pyyhin vesivärivaluman poskeltasi
nyt kuuntelen öistä hengitystä
rytmiä pienessä vartalossa
ja tunnen olevani elossa enemmän kuin eilen
piirrän ääriviivojani taas pysyvämmiksi
takerrun varpaillani lujemmin maapallon pintaan
jotta olisin täällä aina kun tarvitset
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| pienoinen | 13/7/2012 | 25.11.2012 | 5 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 13.7.2012 | 0 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 26.4.2011 | 0 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 26.4.2011 | 0 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 31.12.2010 | 1 | Runo |
| pienoinen | Pappa | 5.12.2010 | 6 | Runo |
| pienoinen | Pieni kysymys, sinulle | 20.9.2009 | 9 | Runo |
| pienoinen | Maitoa ja sokeria | 30.8.2009 | 2 | Runo |
| pienoinen | Tuulinaurua | 25.2.2009 | 1 | Runo |
| pienoinen | Hajanaisuusajatuksia | 25.2.2009 | 9 | Runo |
Kommentit
Aijai, sulan. Mahdottoman lämmin ja kaunis.
aivan ihana :)
''piirrän ääriviivojani taas pysyvämmiksi'' - waaaah maksimaaliset kylmätväreet!
Hurjan hieno runo.
Uskomattoman kaunis ja lämmin on runosi...
Viimeinen säkeistö, ihana♥ ja muutenkin upea runo.