outolintu

Runoilija outolintu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.9.2003
Viimeksi paikalla: 15.7.2018 1:44

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Kunnes toisin todistan,olen tällainen taas.
 

Kuiskaaja



Silitän seinän karheaa pintaa.
Rosoiselle pinnalle kiteytynyt,
tämä kylmä ja kova,
kaihertava kaipuu.

Näissä unikuvissa untuvikkona,
olen hyväksyvässä hypnoosissa itsestäni.
Virta vie, virta tuo,
en halua muistaa,
kuka luo.

Koputtaa tuo vanha kaveri,
itkuvirtten itkijä.
Hämärissä huoneissa huutaa,
unohdettua.

Unohduksessa,
auttajain sylissä,
hetken lepoa halajaa. 
Seinäpinnat karheat muistuttaa,
aikuisuuden uskomus alistaa

Silitän ihoani, kuin lohduttaisin kaatunutta lasta. 
Olkapäiltäni pyyhkäisen harmaata harsoa,
kuivaan kyyneliä kämmenten syrjään,
alkaa tapahtua.

Kuiskaus hiljainen sanottaa;
"Suru meni jo menojaan,
 et mahdu tänne,
Olet vapaa matkaamaan, valossasi loistamaan"

Kaksi,kolme,neljä ja viisi.
Ovet ovat auki, ovet ovat kiinni. 
Muistijälkiä, jalkapohja mandaloissa. 
Rajapinta kaarilla ääni kantava, 
tasapaino-voima viittoja.

..Ja vähän hankala,
ihminen pää pyörällä päästään,
haukkoo henkeä kuin hauki.
Voimassaan väkevä,
käärmeen häntää näykkivä näkevä

Kävelevä kangastus, 
materialisoitunut otus.
Seinän rosoinen pinta, 
vaikutus ja tulos.
  
Ydinsiementen sisällä hehkuva aurinko,
Rakkauden ansiaskelmalla, aavalla maalla 
niin samalla antautuu minussa,
valloittava kuolema.

Hypätä tyhjää
olla 
värähde
ääretön
ensi äänne
----------------------------------------------------------------


Kertoisinko ihanasta elämästäni valossa,
kuinka kultaisessa kylpevä,
kirkkaudessaan ensikertaa rakastuu,
Kertoisinko autuudesta ja anteeksiannosta,
katsoisinko syvemmälle silmiisi?

Nauraisinko vakavuudellesi,
vanhoille valinnoille, tavoillesi,
koomisille kallonkutistajille ja keksityille ongelmillemme.
Nauraisitko takaisin,
koskettaisinko sinua todella?

Ihastuisinko elämääni, suloiseen ihmeeseen,
Jäisitkö luokseni, näkisitkö runsauden.
Kiittäisitkö, olisinko onnellinen,
itkisimmekö ilosta yhdessä?

-------------------------------------------------------------------------
 
Minuuden taakaksi kutsuttu harha,
pidättää ihmisyyden loistoa,
alati olemassa oleva totuus etsii näkijäänsä.
Rohkeat rakentavat siltoja, pala palalta.
Lapsen uskossa uinuvat, kurottelevat taivaita

Herätä suuremmasta suurempaan,
pienemmästä pienempään.
Kirkassilmä säkenöi, pisaroi,
Kaikki on oikein,
vapaus soi



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vahva ja viihdyttävä runo :>
Kiitos, mukava että viihdyit! :D
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
22.3.1983
Runojen lukumäärä: 
10