Kotkien lailla mä liitelen näin,
leijuen kaarrellen katsoen alaspäin,
jännitys rinnassa riemuiten,
olo mahtava keväinen,
yhtäkkiä yllättäin,
putoan vauhdilla alaspäin,
maa vasten tömähtää pirstoen,
luut pienten siipien murskaten,
maahan jään makaamaan luovuttaen,
enää en lennä iloiten.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Metsänkeiju | Nimetön | 10.2.2009 | 2 | Runo |
| Metsänkeiju | Nimetön | 11.6.2008 | 3 | Runo |
| Metsänkeiju | Tuli rinnassa | 4.6.2008 | 0 | Runo |
| Metsänkeiju | Tukehdun | 20.5.2008 | 4 | Runo |
| Metsänkeiju | Varastit sydämeni | 21.1.2008 | 1 | Runo |
| Metsänkeiju | Kai vielä kohdataan.. | 12.9.2007 | 0 | Runo |
| Metsänkeiju | Kaipaus | 9.9.2007 | 0 | Runo |
| Metsänkeiju | Apina keltaisessa kumipuvussa | 10.8.2007 | 0 | Runo |
| Metsänkeiju | Olisin sinun | 5.8.2007 | 0 | Runo |
| Metsänkeiju | Sekavuus | 26.7.2007 | 0 | Runo |
Kommentit
Koskaan ei kannata luovuttaa.
Kauniisti ja koskettavasti olet kirjoittanut tämän runon.
Kuinka vahvoja kielikuvia. Ja surullisen voimakas on myös runon metafora... Iloista syntymäpäivää!