janeski

Ahdistukselle tuomio,
Julkinen hirtto
Paniikkihäiriö, tuo ystävä mainio
Se piirtää mandalaa mun lattiaan
Ja mumisee mantroja
Haluan sille hyvästit sanoa
Imaisen rauhanpiipusta
Tuhdin pesällisen rakkautta
Se kulkee kohti keuhkoja
Ja vapauttaa mut matkaan
Uuteen maahan
Jota ei voi ihmiset omistaa
Kärsimyskukat kukkivat
Pitkin katuja ja ojia
Psilosybiiniä valuu
Kuusista pihkana
kansat keräävät uskonsa luonnosta
Täällä ei kenenkään maassa
On vapaus
Voit juoda jokaisesta purosta
Tulet kylläiseksi joka puusta

Tuuli synnyttää pyörteitä
Jotka leikkivät ilmoissa
tanssittaen sun pitkiä hiuksia
Se kuljettaa mukanaan
Kaikua kauneimmista runoista
Viisauden siementä ja
Tajunnan virtaa
Joka on villi ja vapaa,
Kuin koski ilmassa

Tämä on maailma,
nimeltään tasapaino ja rauha
Kaunis, uskomaton dystopia