Hellämieli

Yhtäkkiä se hirveä meteli oli poissa.
Sisäinen häly, hässäkkä, hätä.
Ja vaikka mieli etsi, kaivamalla kaivoi
kuvaa, josta saisi tutun ja totutun kipuaistimuksen:
Häpeä, syyllisyys, erilaisuus, ulkopuolisuus,
mitättömyys, väärinymmärretty, outo,
kuvittelija, naurunalainen, rikkirevittävä,
sivuutettava, kokematon, osaamaton, vähäpätöinen,
liian vaativa, nolo, toisarvoinen, mikä milloinkin.
Kipua ei nyt yhtäkkiä ollutkaan.
Oli syvä hiljaisuus, rauha.
Kuin kaikki maailman puhelimet olisivat olleet äänettömällä.
Eikä kukaan ollut tyrkyttämässä kysymystä,
jossa minut tehtäisiin taas maalitauluksi.
Mitä ihmettä tämä on,
koska kosahtaa, pitäisi jo sattua,
ajattelin ääneti.

Melkein huolestuin.