Hellämieli

Ne ovat täällä tänään.
Tänäänkin.
Ne, jotka kesällä asuttivat
kääpähotelliani,
kantoivat pehmuketta pesään ja
itikkaa isosti ammollaan olevaan suuhun.

Ne kiertelevät ja ihastelevat pihatonttujani,
kanervaruukkujani,
ovat sekaisin onnesta,
kun säiden kylmettyä helpompaa
evästä on runsain mitoin tarjolla.
Kiittelevät, ihastelevat.

Toisinaan ne lennähtävät luumupuuhun kuin sanoakseen,
että olisi niille vähempikin riittänyt.
Vähän käyneet ovat ihan ok.
Tilhille ihan tavallista.
Ja saattaisi jostakin
puunkuoren kolosta löytyä vielä 
jokin salavarasto.

Vieläpä eräs, joka auttoi kolojen rakentamisessa,
nakuttaa nyt syötävää niin,
että palaset talimakkarasta sinkoavat.

Hihittävä punalakkinen harmaapää,
sekin näyttäytyy,
mikä, jos jokin, on harvinaista.

Täällä kavalassa maailmassa,
autuaan tietämättömiäkö.