SOINTU JA HILJAISUUS
1. Sointu
Hopeinen käärme
ja kielen kaksi haaraa:
toinen kultaa, toinen verevää lihaa.
Lähellä hengitys lämpöä hohkaa,
hitaasti
käärmeen kieli lipoo;
sointu raapaisee,
kirvelee.
Kadun täydeltä
lumessa luikertelevia,
pieniä, vielä kielettömiä
hopeakäärmeitä.
Pois!
Talvea pakoon,
koloon soljahtaa
viimeinenkin.
2. Hiljaisuus
Holvikaaresta lohkeaa laasti.
Kupolissa taivaan kuva rapistuva:
kerubit ja serafit:
yksi silmäpuoli - toinen raajarikko;
siivet typistetyt.
Kuoro, kuriton
hajallaan.
Kuka siellä liikkuu, salissa?
Joku fortepianon takana, kyyryssä;
hiipivissä jaloissa nuotit kahisevat.
Freskosta tipahtanut enkeli,
kujeileva pikkupoika kurkistaa ja virnistää:
"Rakastatteko minua?"
se tivaa:
"Rakastatteko minua ihan varmasti?"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit