artojohannes

Runoilija artojohannes

SYKSYN SÄVEL






Ei syksyn säveltä syksyyn saatu.
Tuulet mukaansa sen talveen vei.
Nyt tähtien alla pakkassäässä
se hiljaa hymisee umpijäässä.
Kyllä kylmän se kestää,
ei kantaesitystä voine estää,
niin vahva on sen laatu.

Soi se sitten viuluilla tai torvilla
ei reuhkan karvat korvilla
kylmää musiikkia kuule.

Avantoon upottaa sen voisi.
Ei se veden alla hymisisi eikä soisi.
Eihän sitä siten musiikiksi kukaan luule.


Kun sitten sulaa lumet ja jää,
se sävel keväässä heläjää
riippumatta suunnasta tuulen
syksy sävel, nyt niin huoleton,
uuden nuoruuden saanut on.
Kevään riemua siinä kuulen.


Kesän lämpöön, vehreyteen,
kypsyvät sävelet täyteyteen,
Hehkuvat värit soinnuissa sen
syksyyn ajoissa valmistuen.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Sävel jatkaa kulkuaan, välittämättä kylmän kourista. Hienosti kapellimestaroitu :)
Juicella oli oma "Syksynsävelensä", ja artojohanneksella näyttää olevan aika toisenlainen?
Oivat riimittelyt löytyvät molemmista!
 
Syntymäaika: 
29.8.1945
Runojen lukumäärä: 
44
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.