Ehkä täytyy olla
vähän rikki
tunteakseen veren maun,
kulkeakseen paljain jaloin läpi
elämän uurteisen polun.
Tuntea hämärän siivilöimä
auringon lämpö,
nähdä rikkoutuneen asfaltin
sateiselta pinnalta
heijastuva katuvalo,
pieni toivonsäde
betoniviidakon kätköissä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Paistaahan se aurinko risukasaankin, miksei myös sateen kastelemaan asfaltiinkin...
Herkkä runo.