Pohjan kansan tammi

Runoilija Runosieppo

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 4.5.2025
Viimeksi paikalla: 7.6.2025 23:19

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kasvoi tammi vierahalle
juurtui ilman juuriloita
kasvoi päälle kansan pellon
levisi yli elämän

Peitti päivän peitti kuunkin
varjon veti valkeudelle
sammui laulut laulamatta
vaikeni vapahan ääni

Kansa kulki kumarassa
ei se muistanut minua
ei omaa ei isäin työtä
ei elonsa lähtehitä

Laulut jäivät laulamatta
sankarit sanomattakin
kivet itkivät kivusta
vedet vei muistot mennehet

Missä syntyi Pohjan liekki
missä nousi kansan henki
missä virta viisauden on
kuka vielä muistaa meidät

Pohjolasta lähti liekki
valo kulki yli maiden
lähti kieli lähti henki
lähti voima laulun myötä

Nyt se liekki hehkuu heikoin
valo varjoksi syvenee
ellei nouse kansa kerran
kenen veri viel' sakenee

Uuden tammen aika koittaa
kun kaatuvi vanha tammi
vierahan vallan varjot vie
aukeaa päivän kirkas tie

Siemen kylvetähän maahan
oma juuri juurtukohon
kasvaa tammi kasvaa voimaks'
kansan vapauden toivoksi

Lehdet laulaa tuulen kanssa
oksat kantaa kansan voiman
juuret syvät maassa kiinni
mennehet muistaa ne aina

Valo paistelee lehdillä
valaiseepi uutta aikaa
sielu Suomen herännyt on
herää voimaan vielä kerran

Nouse uljas Suomen kansa
kanna tammea vahvempaa
Suomen tahto Suomen veri
kaikukoon kirkkaana laulu

Tuul’ tuivertakoon taipumat
tähdet loistakoot kirkkaina
maan henki soi sydämessä
voima väkevän kansan soi
Selite: 
Menin lukemaan Eino Leinon Tarinan suuresta tammesta ja kalevalainen runonmitta jäi kytemähän. Tuli suorastaan kansallishurmoksellinen olo ja tunne että aihe on lähempänä meitä kuin koskaan. Siitä se ajatus sitten lähti <3
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Että lähtikin... no minä perässä ja hyvä että lähin, miten kuten seurata kerkesin kun jo tunnetta pukkaamaan alko tuon tammen juurelta lähtevä polku jonka kulku polveilee ties minne. Vaan sinne, sinne se on mentävä, minne ikinä liekään. Kiitosta johdatuksesta, tämä täältä toimittaa, mittaa ja määrää, suoraa ja väärää vartta ja oksaa katsoja hoksaa, kun katselee, kuuntelee, tunnustellen makustelee ja kuinka kukin milloinkin mielinee tutkailla olevaa, vielä ollessaan olossa omassaan. Metsien massaan humina hukkuu, sinne maatuu, siellä nukkuu, kelottuu, niin moni muukin, unhottuu... vaan mikä se on digiloikka, tokko paluuperiä...  No, rauhoitun taas tammen juurelta jatkaa jaksain :))
No olipa aluksi ainakin... olen kurotellut otavan suuntaan, vaan taitaisiko tammi taatummin turvata takoni. Niin kuin on marjat katajaisella, miksei minullekin terhoa tarjolla. Vielä lastut lukemati, vielä kiitos viittehestä...
Kiitos Adastra jälleen sanohistasi :)
 

Käyttäjän kaikki runot