Kyynelistä on mereni syntynyt
se tahtoo minut hukuttaa
on niin painava
niin raskas
en voi
kuin päästää irti
en taistele
en pakene
vain hengitän
kun aallot minua keinuttaa
kipuineen
suruineen
elämä virtaa lävitseni
myrskyten
merikartta menetettynä
viimeisenä kuulen
sos-signaalia
tärykalvoillani varoitus soi
Iäisyyden ulapalla
hiljaisuudessa
jäin kuuntelemaan
ei siellä ollut sanoja
ei vastauksia
ajasta annoin
itseni pois
ja vain olin
meren sylin kannatellessa
Haukoin henkeäni
virran palatessa
hyökyaallon lailla
ensimmäinen henkäys
maistui
elämältä
Selite:
Syvissä vesissä on menty, mutta elämä jatkuu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
