Runosieppo

Runoilija Runosieppo

nainen
Julkaistu:
1
Liittynyt: 4.5.2025
Viimeksi paikalla: 5.5.2025 0:13

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Rakkauden pimeä puoli

Sanasi repivät sielustani
uskon ja toivon
rakkauden hautasin
syvälle kuolleeseen maahan

Vihan liekki
roihusi
sydämeni ympärillä
sen polte
tuhosi kaiken mitä olin

Sanojesi paino
murskasi rintani ruhjeille
ja painoi selkäni kasaan
taakka oli liian raskas kantaa

Sydämeni hyydyttämä veri
seisautti minut paikoilleen
ja huusin ääneti
hiljaista tuskaani vuosia

Kaikki jäi sanomattomaksi

Et kuullut sitä
ja lopulta
menetin ääneni

Ympärillemme laskeutui
vihan kulottama hiljaisuus
kaikki kaunis oli kadonnut
jäljelle jäi vain tyhjyys
joka nielaisi kaiken

En tiedä nouseeko
tuhkan ja harmaan seasta
enää mitään elävää
vai jääkö kaikki
kuoleman varjoon
ikuiseen uneen

Selite: 
Olen ainakin 15 vuotta lueskellut täällä runoja ja koskaan en ole kehdannut omiani laittaa esille. Josko nyt pyrähtäisin uusiin tuuliin ja saisin ääneni kuuluville, edes sivustolle <3
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienoa, että rohkaistuit julkaisemaan! Kirjoitat elävästi tunteita sanoittaen, runosi on voimakas ja samaistuttava. Tällaisia on ilo lukea. Olet aivan oikeassa paikassa, lämpimästi tervetuloa runoilijaksi! 
Mahtavaa että uskaltauduit julkaisemaan runosi! Tämä nimittäin on mainio.
Tämän runon lukeneena voisi toivoa Rakkauden Riemutohtorin tutkailevan ja kentien kopauttavan kevyesti polveen, siihen lumpion alapuolelle, sekä kuuntelevan hieman sisäisiä rahinoita joita saattaa ajan myötä ilmetä itse kullekin. Ne jotka rykii matkalla huoletta sivuilleen, saattavat olla vain niin työnsä tai muun tekemisensä rasittamia, etteivät huomaa tarkistuttaa yleistä vointiaan kaiken keskellä. Tärkeämpääkin kun on toimitettavana. Ymmärrettäväähän kiireisessä ajassa riittää, muutakin, kuin että mikähän se taas kantapäätä hiertää... Parempi kuitenki kaikitenki kivi kengässä kuin rievässä ja kurottelematta muihin kuin mataliin puihin voi kuulla sisäistettäviä viestejä myös muulla kuin omalla suulla lausutun, kun vain jaksaa muistella. Kenties tointuisi tomertuen toviksi, jos kaiken nielevät aukot assosioisi oviksi, jotka saattavat jonkin uuden mahdollisen käsityksen äärelle ihan vaan paikallaan ollen välittämättä silmäillä ovisilmästä, hampaistakaan paikkoja purematta. Äärimmäisin äänin luotaillen henkii olevaisuudessa ollen olennaisinta osaansa oikeudestaan, jonka tuntee tuntevansa, tunnista tuntiin ja väliajoinkin. No jaa, kenties kaislikosta aavistuksen havinaa aistien voisi avautua jotain lohduttavaa tuumailtavaa, resettiä pukkaa, kah, tele  :))

---> https://www.youtube.com/watch?v=Et3XnguR5Bk
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
15.8.1977
Runojen lukumäärä: 
1
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.