kyllästyminen
eteenpäin astuttuja askelia neljätoista,
taaksepäin sitäkin enemmän
keskiviikko 9:23 - luet kirjaa aamupalalla pelkät sukat jalassa ja ristit jalat ylös tuolille,
minä kirjoitan je ne peux pas kuitin alareunaan (vien katseella palasia sinusta)
sinä olet minun elämäni rakkaus,
minun elämäni,
rakkaus
kierrän sormella lusikkaa kahvikupin sisällä tasalukujen verran,
sanot kohta pitää mennä ja minä nyökkään vaikka mielummin
maalaisin aamut vartaloasi täyteen aurinkoja (sellaisia jotka eivät huuhtoudu kylpyveden mukana viemäreihin) tai upottaisin päivittäin itseni sinun mukanasi pois olemassa olosta
(eikä me taideta koskaan kokonaan toipua arjesta)
näihin turhiin tunteihin, kun käsi rintakehällä sinä katselet minua
huulet hieman raollaan
ja sanot kulta,
mä en tahdo olla yksin enää koskaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit