ronjamari

mustatukkainen raitapaidassa ja martenseissa

juodaan noutokahveja sun takin päällä nurmikolla,
ei uskalleta puhua mitään - ei uskalleta
(entä jos me kadotaan sanojen mukana)

taivaisiin nousevat hetket,
akryylipaletti kulutettuna lukuisille kankaille ja sinä huokaat, 
jää sentään jotain sinusta tännekkin

sädekaihtimien raoista ei päästetä elämää sisään
(rakas, ikävään tukehtuu ajanmittaan)

sormet lipuu hiusten lävitse,
sinun janoosi uppoutunut katse
mustalla lakatut kynnet kaivautuneena selkänikamiin,
rikkoutumat loistaa punaisina vielä monta viikkoa jälkeesi -

sinä olet kaupunki, maa johon minä kuulun
(vaikka hänen mukaansa
 saatan lähteä)