minuuteni

Likaisten ikkunalasien läpi
katson eiliseen.

Takana, kadotettuna
paljon sumuisia muistoja,
tunteita, kaipuuta.

Mahtaako näistä ajoista,
nykyisyydestä,
jäädä mitään
taaksepäin katsottavaa.

Kun ei oikein ole
suuntaa eteenpäinkään.
Turta on sielu,
puudutettu sydän.

Tässä.
Tässä olen.
Minä ja minuuteni,
menneisyyteni haamut.

Ruudun lasi taittuu
epämääräisiin kuvioihin.
Huomaan itkeväni.
Äänettömästi.

Vain minä,
minuuteni ja
kristallin lailla kimmeltävät
kyyneleeni.

Tässä.