Kuulen äänten sanovan, minun tulisi yrittää jatkaa.
Haluaisin.
Mutta ainoastaan minä uin tässä ikävän meressä.
Antaisin paidan päältäni jos saisin vielä nähdä
sen poltteen silmissäsi, jota tunsit kerran minua kohtaan.
Tämä polte sisälläni ei anna rauhaa minulle.
Näen vieläkin askeleidesi jäljet lumisella tiellä,
vievän pois luotani.
En pysty kuin katsomaan kuinka jälkesi pyyhkiytyvät
hiljalleen pois, elämä vei sinut mukanaan.
Se päivä jolloin käännyit minua vastaan
on päivä jolloin jotain kuoli sisältäni.
Näin kuinka yhteys väliltämme vain katosi.
Katson aina aamuisin olisivatko jälkesi
ilmestyneet ikkunani alle…
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullisen totta, ja kaunista. Pidän tästä runosta, koska se koskettaa itseäni.