Tuulee
se repii ja riepottaa
luovuttamatta
sitä vastaan täytyy taistella
vaikkei ole tietoa huomisesta
On vain tämä hetki
ja minua pelottaa
haaveet ripustettuna puunlatvaan
siellä ne elää omaa elämäänsä
Ja se puu, se kasvaa
upottaa juurensa syvälle maahan
niin se pysyy pystyssä
ja jonakin päivänä kaatuu
Yhä vain tuulee
se ei aio päästää otteestaan
repii ja riepottaa
ehkä heittää huomiseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Uskomattoman samastuttavaa, tarkkanäköistä, voimakasta. Ihana runo!
Kiitos!
Kaunista,vahvaa. Soljuvia lauseita, sanoja jotka jää kiinni. Tuttua.
Kiitos tästä
Luin runojasi.
Rehellistä, ja syvällistä kerrontaa.
Tartut kipeisiinkin aiheisiin, kerrot lämmöllä ja haikealla kaipauksella.
Uskot kuitenkin vahvasti huomiseen,
ja niin pitääkin tehdä.
Aina on monia ovia, monia mahdollisuuksia.
Toivoa!
rankkaa
pidin todella paljon