Elämä joskus riepottelee
tuulessa maahan asti taipuu
toivoisi olevansa vahvempi
pimeys pään alas painaa
Kosketan villisti kasvavia oksia
karheaa kuorta sivelen
juuret syvällä maassa
oksat tuulessa säilyneet
Olla sitkeä kuin pajupuu
joka pyrkii kohti valoa
pehmeä kuin pajunkissa
vaatimaton, elinvoimainen
Mahdollisuuksia miljoona
täynnä taikaa ja toivoa
sitkeä kuin pajupuu
aina uudelleen kasvamaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, sekä vahva eleinen. ^^
Viisaita ajatuksia kauniissa runossasi.
Pidin tästä runosta!
Mukava eikä niin usein puulajeista näe runoja.
Pitää paikkansa valtaavat kyllä pientareet. pillin soivan oivan saa myös.
Kaunista runoutta