Joskus mietin olenko jo kirjoittanut kaiken sinusta niistä lyhyistä yhteisistä hetkistä ja liian pitkistä yksinäisistä öistä jolloin yhä muistan sen iltapäivän kylmän betonin ihoani vasten kuinka tulit viereeni ja huomaamatta kuin vahingossa kätesi löysi omani ja kuinka se pieni kosketus ja se mitä sanoit sai haluamaan enemmän niin paljon enemmän etten osannut enää edes hengittää ilman sinun tuoksuasi ihollani Ja vaikka kaikkina näinä vuosina olen nukkunut tuoksuasi pois unen rajalla minä muistan sinut sen hetken ja kaiken sitä ennen ja joka kerta minä rakastun uudestaan ja uudestaan vaikka tiedän etten koskaan voisi sitä sinulle sanoa
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=_nISrC6Hnns<br/><br/>
Siitä se ajatus sitten lähtikin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Taitavaa kerrontaa! Tää on sellainen runo, joka vaan soljuu eteenpäin, joka luetaan nauttien ja kummemmin miettimättä. Tykkään myös nimestä.
Haikea ja hyvä runo 😊
Vaalenpunainen tyttö tästä nousee mieleeni.
Vaikka tämä oli pitkä runo niin luin sen ahmien.Todella upea runo.
Sisään lukittua kaipuuta, kulumallakaan lähde. Kaunis (otsikkoa myöden) on haikea runosi!
kaiken sanova, hyvä runo
Tuo lopetus tekee kipeää.
kuinka paljon mä voinkaan samaistua
aivan mahtava, ihana. Kaunis, ja kipeä
Kaunis, herkkä, kaihoisuudessaankin valoisa rakkausruno. Kiitos!
Erittäin vakuuttava teos
tätä voi sielun silmin elää mukana
Kaunista, kipeää...