Rukousnauhan alla
punainen silkki kohtaa mustan raudan
ilmassa tukahdutettua huutoa
mansikkaa
ja himoa
Luoja
minä rikon käskyjäsi
sorrun kuolemansynteihin
aina vain uudestaan
palan Helvetin tulessa
varmaan ikuisesti
katumatta hetkeäkään
Ja silti minä huudan nimeäsi
hänenkin
rukoilen
lopettamaan vai jatkamaan
aivan sama
sanovat
ettei rukouksiin
koskaan edes vastata
ja Raamatussakin lukee
Elohi
Elohi
lema sabaktani
Selite:
Uskomaton, uskoton... Miten sen nyt tulkitsee.
I do believe in something.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin... kyllä sitä johonkin kannattaa uskoa, en osaa kyllä sanoa mihin tai keneen, mutta sen voi kyllä myöntää, etten ihan kaikkeen yksin pysty.
Jostakin on hyvä välillä apua saada.
Hyvin tämä runo kulkee ja vie lukijaa kuin metrin mittaa mukanaan.
Tää on kivasti sijoteltu ja on helppo lukuinen sanomansa pysyy kokoajan kasassa eikä rönsyile liikaa mihinkään suuntaan, tää on todella hyvä.
Vahva runo!
Vahvoja tunnelmia.
Hienosti koskettavaa tekstiä
joka laittaa lukijan ajatus
koneiston toimimaa.
Useampaan kertaan lukiessa
runostasi saa aina uusia
ajatuksensuuntia,puhutteleva teksti.
Ps, Luulen että rukouksiin
kyllä vastataan vaikka ei
ihmisen kiireellisyyden mukaan?
Kiinnostava kuvakulma, onko rakkauteen altistuminen siis syntiä?
Hmm, mystinen tunnelma. Ja vahva. Luin tämän joskus keväällä, mutten silloin ottanut selvää, mitä loppu tarkoittaa. Siksi tämä on nyt tietysti paljon parempi, kun tiedän. Toimisi kyllä suomeksikin tuo loppu. Tykkään tuosta säkeestä "aivan sama", sen anarkia jotenkin sopii tähän hauskasti.
Vaikuttavaa tekstiä
Vahva ja iskevä runo. Niinpä, yhdellä sanalla; uskomaton.
"He sanovat: 'Missä sijaitsee onnela ja missä tuonela?' Sano: 'Ensimmäinen on jälleenyhtyminen kanssani ja jälkimmäinen oma itsesi.' " (Tarazat, s. 36)
Hienoa uskonreflektiota puhutteleva runosi...
rukouksesi on kuultu.. ;)