Synnyttämätön

Näinhän se on, vaikka ei tiedä saisiko tästäkään puhua...(no totta hemmetissä saa!)

Selkeästi havaittavan kiukun ymmärtää helposti. Itse valmistuin sote-alalle toukokuussa sellaisilla mietteillä, etteipä tee mieli sen alan töitä tehdä päivääkään. Ei sen takia, että työ olisi moitittavaa tai liian raskasta, vaan naisvaltaisuuden takia. Jos joku asia kävi kuluttavaksi, se oli naisen mentaliteetti. Milloin kilpaillaan siitä, kuka elää ja syö terveellisimmin, milloin siitä kuka keksii parhaat niksit tehdä joku tyhjänpäiväinen askare jne. Puhumattakaan siitä, että miesten ajattelutapa nyt vain on olevinaan niin typerää, heillä kun on jokin ihmeellinen logiikaksi kutsuttu asia olemassa, joka sotkii kaikki naisten vaivalla yhteisesti märehdityt kuviot. Äkkiä minua voisi luulla naisvihaajaksi. Sellaiselle ihmiselle suosittelen kokeilemaan muutamaa kuuden viikon työharkkaperiodia sote-alalla. Puhutaan sitten uudemman kerran. Ei, ei tarvitse venyä ja joustaa. Jos työpaikalla on nenä taivaissa kulkeva prinsessa, pidä puolesi. Pahoita mieli - ja oikein kunnolla. Pidä puolesi, vaikka yleensä "viisas väistää" -ohje toimiikin. Ovimattona on kertakaikkisen huono olla. 

Love laughs and cries with emotion
in order to experience happiness
love will laugh and will cry
and you will to experience happiness
 

Omalapseton nainen minäkin, oma vakaa valintani ja tyytyväinen niin. Jos joku minua sen takia väheksyy niin en anna haitata. Itse tiedän että olen ollut missä milloinkin omalla paikallani tarpeen, toisaalta vapaa vaeltaja mutta myöskin juuri omalapsettomuuden vuoksi pystynyt auttamaan kanssaihmisiä lastensa kanssa erinäisissä nuhanenä yms tilanteissa. Lapset on hauskoja paitsi silloin kun ovat ärsyttäviä. Saisipa lapsia kaikki jotka niitä haluaa saada ja saisipa olla rauhassa haluamatta jotka ei halua.
Miksi ajatellaan että on itsekästä olla haluamatta lapsia? Miksi se olisi itsekkäämpää kuin haluta lapsia?