Neuvomme toisiamme ongelmatilanteissa.
Uskomme vakaasti tulevaisuuteen.
Olemme olleet yhtä opistoaikaisella tiellämme.
Riidat jäivät aina vain haastamisasteelle.
Iloisia asioita polullamme riitti.
Sovimme aina kaikkiin asioihin molempia miellyttävän ratkaisun.
Onnistuimme luomaan toisiimme molemminpuolisen luottamuksen.
-
Jouduimme harvoin kiistelemään oikeudenmukaisuudesta muita kohtaan.
Annoimme anteeksi toistemme pienet virheet, eiväthän ne menoa haittaa.
Vapautimme toisemme kahleista, emme jättäneet asioita avoimiksi.
Armahdimme itsemme ja muutkin, emme vaatineet kohtuuttomuuksia.
Pelastimme toisemme aina pulasta, opiskelevaa toveriahan ei jätetä yksin.
Ajatuksemme harhailivat joskus paljonkin, ymmärsimme tilanteen silti.
Anteeksi antaminen ei kai ollut koskaan kummallekaan se kynnyskysymys.
-
Ajanmittaan ymmärryskin kasvoi,
Jaoimme suurimmatkin mieltä painavat asiat keskenämme.
Annoimme toisillemme luvan olla, oma itsensä.
Neutraalius, avain sana. Turha ylireagoiminen asioihin – eihän se auta mitään.
Olemme kuin kultakimpaleita,
Himmeitä, mutta arvokkaita.
Jätämme muistoja toistemme sisimpään,
Annamme elämäneväitä toinen toisillemme.
Aurinkoisuus ja toiveikkuus
Jääköön jälkeemme.
Antakaamme toistemme elää ja olla sellaisena miksi Sinä olet minut muovannut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi