Ne tappelevat, demonit sisälläni,
pakenen, peitän silmät käsilläni.
En halua kuulla kuinka ne huutavat,
mieltäni tuhoten toisiaan tappavat.
Eivät välitä, vaikka minä itken,
järjen voivat viedä, mutta luovuta en.
Välillä tuntuu että tulen hulluksi,
haluan karata, päästä vapaaksi.
Mutta vaikka kuinka kauas pakenisin,
demonit palaavat aina takaisin.
Muistot löytävät aina tiensä takaisin,
kunpa edes hetken levätä niiltä saisin.
Hiljaa itkien kuljen eteenpäin,
kahleissa muistoihin, demonien kanssa käsikkäin...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
