Noita tummia silmiä ja ruskeaa tukkaa en koskaan unohda. Muistan vieläkin kuinka hän hymyili minulle ja kuinka hänen tummat silmänsä loistivat, kun hän oli iloinen tai todella innostunut. Me tulimme hyvin toimeen keskenämme, minä ja veljeni Dan. Dan oli minua kasi vuotta vanhempi, mutta silti me olimme kuin parhaat kaverit. Me katsoimme joka perjantai-ilta jokin elokuva. Toisin sanottuna elokuvat olivat meidän yhteinen harrastus. Me katsoimme kaikki elokuvat olivat ne skifiä , kauhua, romantiikka tai jotain muuta. Yksikään elokuva ei meiltä jäänyt katsomatta. Koulussakin aina kysyttiin ,mikä elokuva kannattaisi katsoa.
Minulla ei koskaan ollut yhtään kaveria ja minua kiusattiin koulussa. Yritin salata sen vanhemmiltani ja siinä onnistuinkin, mutta Danille en voinut valehdella. Aina hän jotenkin tiesi milloin valehtelin ja hän kaivoi totuuden minusta esiin. Ja kun kerroin Danille, että minua kiusataan koulussa, niin Dan teki siitä heti lopun. Olin todella onnellinen, että minulla oli niin ihana veli, mutta sitten kaikki muuttui. Äiti ja isä kertoivat eroavansa. Menin ihan tolaltani, mutta Dan pysyi rauhallisena, eikä reagoinut asiaa mitenkään. Isän muuton jälkeen olin surullinen, mutta Dan tuntui olevan ihan normaali, muttei hän ollut.
Eräänä perjantai- iltana Dan ei tullut katsomaan kanssani elokuvaa, eikä hän tullut kotiin koko iltana, eikä seuraavana päivänä, eikä sitä seuraavanakaan. Olin huolissani, koska Dan ei vastannut kännykkäänsä, eikä hän ollut kenenkään kaverinsa luona tai niin hänen kaverit väittivät, kun soitin heille.
Dan tuli kotiiin vasta maanantai – iltana. Nähtyäni Danin olin saada sydärin. Danin ihana ruskea tukka oli pikimusta ja hänen vasemmassa korvassa oli kaksi lävistystä ja ranteessa hänellä oli piikikäs rannekoru. Päällään Danilla oli mustat kuluneet farkut, musta t-paita, jossa oli palavan luurangon kuva ja musta nahkatakki. Kaikista eniten säikähdin tyttöä, joka tuli Danin perässä sisälle.Tytöllä oli mustat hiukset, joissa oli sinisiä ja vihreitä raitoja ja naamakin hänellä oli niin meikattu että. Päällään tytöllä oli mustat vaatteet ja lävistyksiä oli korvien lisäksi silmäkulmassa, nenässä ja navassa. Ja tyttö jauhoi kokoajan purkkaa. Dan esitteli tytön Sariksi ja meni sitten olohuoneeseen leffahyllyn luo ja valitsi yhden, laittoi sen pyörimään ja lösähti sohvalle. Sari katsoi tylysti minuun ja kipitti sitten Danin viereen. Minä häivyin huoneeseeni. Tunsin että, sisälläni kouhahti viha. Taisin olla kateellinen sille kävelevälle variksen pelättimen, kun hän vei multa Danin. Ainoan lohtuni elämässäni. Ajatukseni keskeyttivät kauhea kirosanojen tulva. Menin katsomaan ja huomasin Danin loikkivan ympäri keittiötä pidellen kättään. Sari nauroi ovensuussa. Katsoin ympäri keittiötä ja tajusin että Dan oli kaatanut vahingossa kädelleen kuumaa kahvia. Syöksyin Danin luo ja vetäisin hänet mukaani ja tyrkkäsin hänen käden kylmän vesisuihkun alle. Ja siitähän Dan vasta suuttuikin, koska vesi kirveli ihoa. Dan huusi mulle että yritinkö mä tappaa hänet ja tönäisi minut pois luotaan. Yritin sanoa, että yritin vain auttaa, mutta sitten Sari tuli siihen minulle huutamaan. Hän huusi minulle, että, miten minä saatoi aiheuttaa kipua veljelleni ja että olin huono ja ärsyttävä sisko. En kestänyt sitä vaan häivyin huoneeseeni.
Tulin huoneestani ulos vasta joskus 12 maissa yöllä, koska tuli nälkä. Hiivin keittiöön, koska luulin Danin olevan nukkumassa, mutta Dan istuikin keittiön pöydän ääressä ja yritti sitoa kättään siteeseen. Ajattelin kääntyä keittiön ovelta takaisin, mutta Dan huomasi minut, joten kävelin jääkaapille katsomatta Daniin. Tein itselleni leivän ja appelsiinimehua ja istuin ruokapöytään. Syödessäni seurasin Danin epätoivoisia yrityksiä sitoa kättään. Lopulta kyllästyin ja menin sitomaan Danin käden, vaikkei hän apua pyytänyt. Sen jälkeen lähdin nukkumaan ja toivotin Danille hyvää yötä, vaikka arvasinkin ettei hän minulle vastaa.
Päivät kuluivat ja Dan kertoi muuttavansa kotoa pois. Äiti halusi tietää minne ja miksi, muttei häneltä mitään selitystä saanut. Dan vaan pakkasi laukkunsa ja lähti. Meidän perhe oli tosiaan hajonnut. Äiti teki pitkiä päiviä töissä, isä muutti toiselle puolelle Eurooppaa ja Dan oli muuttunut kokonaan ja liittynyt johonkin rötöstely jengiin, joten minä jäin aivan yksin. Minulla ei ollut ketään.
Oli lauantai-ilta ja ajattelin lähteä käymään pikkukaupassa, joka oli lähellä kotiani. Pikkukapan omisti eräs todella kiva pariskunta. Heillä oli 2 lasta, jotka olivat jo aikuisia. Kävin yleensä siellä, silloin kun minua rupesi tekemään mieli jotain makeaa. Astuin kauppaan ja kävelin suoraan karkkihyllyille. Valitsin nopeasti karkkipussin ja olin menossa kassalle, kunnes yhtäkkiä ovesta tuli sisään viisi miestä joilla oli pipot päässään ja aseet kädessään. Yksi rosvoista huusi, että kädet ylös tämä on ryöstö. Minun lisäksi kaupassa oli vain kolme muuta asiakasta. Yksi vanha mummo ja kaksi noin 25- vuotiasta miestä. Rosvot veivät kaikki rahat kassasta ja ottivat hyllyiltä tavaroita ja veivät meiltäkin rahat. Annoin rahani ilman vastusteluja ja samoin teki vieressäni oleva mummo, mutta sitten ne nuoret miehet kävivät yhtäkkiä yhden rosvon kimppuun ja seurauksena oli, että ase laukesi. Tunsin kuinka jokin meni mahastani läpi ja että jotain lämmintä alkoi valua mahaani pitkin. Silmissäni alkoi pimetä ja kaaduin. Kuulin jonkun huutavan ei ja siinä samassa yksi rosvoista juoksi luokseni. Rosvo otti piponsa päästään muiden rosvojen estellessä ja tunnistin rosvon Daniksi. Näin kuika Danin silmistä alkoi valua kyyneleet ja hän puhui minulle, mutten minä kuullut. Vaivuin yhä syvemmälle pimeyteen. Toinen nuorista miehistä otti takkinsa ja painoi sillä vatsaani, jotta veren vuoto lakkaisi. Tunsin viiltävää kipua mahassani ja sitten kaikki pimeni. En nähnyt, en kuullut, enkä tuntenut enää mitään ja sitten aivan yhtäkkiä valo valaisi koko paikan. Ensin en tiennyt missä olin, mutta pian ymmärsin missä olin. Olin taivaassa. Ylläni oli valkoinen mekko ja pääni päällä loisti sädekehä. Siipiä minulla ei ollut. Valo ympäröi minut ja pian huomasin olevani taas kaupassa. Näin kuinka eloton ruumiini makasi lattialla verisenä. Dan istui ruumiini vieressä ja silitti päätäni ja itkien toisti yhtä ja samaa lausetta:”Tämä ei ole totta”. Poliisit tulivat paikalle ja ne pidättivät Danin ja hänen ystävänsä. Seurasin kuinka ambulanssikuskit peittivät ruumiini ja veivät pois. Valo ympäröi minut jälleen. Saavuin portille josta astuin kohti kirkasta valoa tietämättä mitään tulevasta....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
