Karheat sormenpääsi
hipaisevat hiljaa
huuliani.
Tuoksut nahalle,
taistelulle.
Hipaisen suudelman
rystysillesi,
arastellen.
Ujostellen painan katseeni
maahan
tartut leukaani
ja painat huulesi
huulilleni.
Maistut elämälle ja
humalalle,
kuolemalle.
Värähdän
hiljaa.
Rengaspaitasi kilahtaa
kun käännähdät pois
ja nouset ratsusi
selkään.
Silmänräpäys
ja olet poissa
jos siinä koskaan
todella
olitkaan.
Selite:
Unessa linnanneitona.. ehkä 1500-luvulla..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Meni ihan kylmänväreet selkää pitkin tätä lukiessa! Todella hieno!
Kiehtovan Upeaa menneiden aikojen tunnetta runossasi.
Pidin, Paljon.
Sivut