Minä.
Taulu jota turmellaan,
laulu jota muunnellaan.
Sinä.
Maali joka puhdistaa,
sanoitus, joka pelastaa.
Hän.
Suuret maalisangot käsissään,
rivot sanamuunnokset päässään.
Ja taistelu alkaa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kaihoinen | Minä, sinä, hän | 17.12.2012 | 2 | Runo |
| Kaihoinen | Aamu | 3.12.2012 | 1 | Runo |
| Kaihoinen | Avaruus | 3.12.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | Lumisateessa | 11.11.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | Loppu | 8.11.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | Jos hyväksyt | 8.11.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | Tiedäthän? | 3.11.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | silmät ja mieli | 31.10.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | Kadotkoon | 28.10.2012 | 0 | Runo |
| Kaihoinen | Sanat | 28.10.2012 | 3 | Runo |
Kommentit
Viimeinen lause kruunaa koko runon. Upea, pidin paljon:)
haha oon kirjottanu joskus saman nimisen runon^^
Tässäkin runossa Minä on uhri ja hän paskiainen, sinä sentään erissä roolissa - pelastajana. lopussa on ihastuttavaa uhkua, jotain asenteen tapaista