Kirjavaras

Olisinko voinut tuntea jotain hyvää
kun joka sekunti käytin kaikki voimavarani
ollakseni ajattelematta sitä kauheaa mikä minussa asuu, sitä pahaa mitä tunnen ja teen.

Haluan uskoa että voisin olla hyvä,
että olen ihmisenä hyvä.
Paljon en ole osannut,
mitään en ole elämälläni tehnyt
silti haluan uskoa että ihmisenä olen ollut hyvä,
mutta miten voisin niinkään tuntea,
kun pusken joka hetki ajatukset väkivalloin pois.
En kestä ajatuksiani, ne ovat niin ankaria, voi niin ankaria.

Joskus huudan ääneen hukuttaakseni ajatukseni,
en mene nukkumaan ennen kuin tiedän varmaksi,
että sammun samantien suljettuani silmät.

Pitäisi kestää se,
kuunnella ne,
kuunnella kuin tarinaa. Hyväksyä.
Ei voi kuulla hyvää,
jollei suostu kuuntelemaan pahaa.
Miten voi antaa itselleen anteeksi,
jollei suostu edes kuulemaan syitä miksi pitäisi.

Minä itse olen ankarin tuomitsijani,
minä olen teloittajani.