jennipenni

Runoilija jennipenni

nainen
Julkaistu:
3
Liittynyt: 28.5.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Aikuisia

Muistan sen,
Kun tyttö ventovieras
käveli kouluun.
supatusta, ennakkoluuloja.

Hampaat nirskuen,
sen seuraan mentiin.
Itku kurkussa,
me siitä hetkeksi luovuttiin.

Riitoja, leikkejä,
huoletonta lapsuutta.
Ei tarvinnut surra huomista,
sen näkee sitten.

Ei ystävää parempaa voinut saada,
ei luotettavampaa kuuntelijaa.
Ei parempaa leikkikaveria,
ei taitavampaa tappelupukaria.

Vuodet vierii,
leikit vähenee.
Tappelut muuttuu,
jää unholaan.

Ollaan kai kohta isoja,
aikuisia pitäis olla.
Odotetaan fiksua käytöstä,
kohteliaisuuksia tulvillaan.

Mä en tiedä mitä sä tiedät,
aikuistumisesta, minusta.
Mä en halua kasvaa,
mä en halua luopua lapsuudesta.

Onko pakko astua junaan,
mennä portaalle seuraavalle.
Sukupolvet vaipuvat unholaan,
me jäädään ja tehdään tulevaisuus.

Kohta me ollaan äitejä ja isejä,
tätejä ja setiä.
Me käydään kahvilla,
jutellaan lastenhoidosta.

Onko meidän pakko tulla isoiksi?
Eikö olisi helpompaa vaihtaa vaihdetta,
Ostaa lippu tulevaan,
karata, matkustaa tuntemattomaan.

Juostaan välimeren ympäri,
Kiivetään Mount Everstin huipulle.
Maataan Saharalla, katsotaan tähtiä,
Ollaan vapaita.

Tai sitten mennään kouluun,
lukioon, amikseen, kauppikseen.
Tavataan silloin tällöin ruokakaupassa,
luvataan pitää yhteyksiä, jotka aina unohtuu.

Tavataan luokkakokouksessa,
huomataan toisten penskat,
kihlasormukset, ammattisalkut.
Ollaan jo isoja.

Jos kerran leikkiin ryhtyy,
se leikin joutuu kestämään.
Ollaanko me valmiita kestämään,
aikuisuuden leikit?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Helvetin hieno runo. Kenties hieman ahdistava loppuunpäin, mutta hei, niinhän elämäkin on.

"Mä en tiedä mitä sä tiedät,
aikuistumisesta, minusta.
Mä en halua kasvaa,
mä en halua luopua lapsuudesta."

^Oishan se helpompaa, jos ei tarvitsis kulkea huomiseen ja siitä eteenpäin... mutta pakko se kai on.

--> suosikkehin.

 

Käyttäjän kaikki runot

Runojen lukumäärä: 
3