katjamoi

Oot mulle tärkee, mut yksin mä elän.
En huomaa ketää, niille käännän mä selän.
Eihän meistä mitää ikin koskaa tuliskaa,
oon sulle hyvä frendi, no niin sanot, kuulemma.
Miksen sit huomaa et sä oikeesti välität, aina kun puhut, sä puhut rivien välistä.
Asun liian kaukana, poissa susta, et oo sentää
pelkkää mielikuvitusta.

Pelkkää selkään puukotusta mun elämäs tapahtuu, en voi oikeen mihinkään asettu, sun kanssaas poika, oisin onnellinen mä.

Sä teet vaan ''zim'' ja taas oon pilvissä,
silmissä sun on koko tähti taivas.
Puheen sorinas heiluttaa mua ku laineet
laivaa, katseet ampuu ku nuolen mua otsaan,
sanoisit ees joskus jotain kaunista mua kohtaan.

On joulun aika ja ihmiset rakastuu,
musta tuntuu et mun omat tunteet alkaa pakastuu,
tähän kylmyyteen joka kumpuaa mun sisältä, ihan satavarma, oon periny sen isältä.
Monen monta suhdetta oon mä ite tyriny,
ja liian moni valhe mun suusta levinny.

Ymmärrätkö jätkä mitä sä oikeen teet?
Välillä kiroot kaikki p****eseen, mut
kyl siellä sisällä on pieni prinssi,
joka venaa sitä daamii, jota voi käsivarsillaan kantaa, kun hän kyllästyy maailmaan..