TheWhiteSnake

Pohdintaani...
Kun mietitään pahaa oloa, mitä se sitten kenelläkin sisältää.
Tällä hetkellä pohdiskelen aikaa jolloin olin 12-13 vuotias, jolloin elämäni sai kovan kolahduksen, jollekin joka ei siitä tiedä niin voi ollakin pieni asia, miulle kuitenkin suurin. Kun Koirani kuoli äkillisesti, josta tunsin näin nykyään ajatellen syylisyyttä, josta huokui paha paha olo.
Jaa että miksi sitten, silloin ajattelin että se oli miun syytä, kun eräs kaunis kesäpäivä mökillä, meillä oli teltta pihalla, ja Lilli tuli siihen, miulla oli eväät jotka äiti oli tehny, jonka välissä oli leivinpaperia ettei ne takerru toisiinsa. Kun tää miun rakas hönttiseni oli mikä oli, se hotkas kauniiseen kitaansa koko leivän, mitään siinä toista torunut, vaan ehkäpä enemmän kauhistuneena järkytyin. En kuitenkaan tiennyt mitä se voisi häelle tehä. Oli kerran jo tapahtunut niin että luulin menettäväni hänet. Niin. Häähän meni sitte jossain elokuun alussa huonoon kuntoon, tietämättämme syytäkään. Sit sillä oli pettänyt sydän. Kutakuinkin suruaika muuntui masennuksen kaltaiseki kaiteki. Mietin monesti sitä teltta hetkeä, koin syyllisyyttä. Tänään nyt juuri kun pohdiskelen, siitä mitä koin ja kävin sisälläni läpi alkoi jonkinsortin vyyhti. Suljin monia tuntemuksia sisimpääni, en puhunut tuntemuksistani. Terapeutillakin käynti oli tyhjänpäivästä lätinää. Mietinkin Onko siitä asti lähtenyt jonkilainen lukko sisimmissäni, kun koitan miettiä, en paljolti muista sen vuoden edellisiä vuosia, paitsi joitain valokuvallisesti tulee hetkiä mieleen.
Kuitenkin kun vuodet vieri, ja kävin asiaa läpi joidenkinkanssa jotenkin, se syyllisyys minkä olin tuntenut oli jotenkin kaikonnut, olin kai järkeillyt asiaa niin että, Lillillä kun oli synnynnäinen sydänvika. Se että sen ikäsenä ei osaa puhua tuntemuksistaan, ja kalvaava syyllisyyden tunne josta ei kertonut kenellekään, sai masennuksen piirteet esiin ja kun oli niin paha olla, mitä edes varmaan niinkään tajunnut itse että se purkautui pieninä viiltelyinä, joka kasvoi pahemmaksi.
Niin ja sinä syksynä siirtyi kuudesluokka yläkouluun, huisin jännää aikaa. Voisin jatkaa pohdintaani ja tuntemuksien tulkintaani, arjen askareet kuitenkin huutavat nimieäni :DD