elämästä

Seon tää maailma joka ihmisiä mujertaa seon tää maa muka hyvinvaltiossa asutaan
jokaisella paha olla ja mikä onsit lopputulos yks miinus nolla
elin maailmassa harmaassa harmaassa massassa
laitoksista toiseen nuoruuteni vietin meno oli semmost et porukoille riitti
maailman paineet kaveripiirien paineet käytöshäiriöt huumavat aineet
mellakointi ei auttan kottiin en päässy kaheksatoista ku vapauteni maistoin
rauhallista iltaa silivatiseijaa lensin pois oijoi
monet vuodet yhtä piinaa häätöö kaverin nurkis asuu aidot ystävät unohtuu
aika kävi vähiin aikanaan muistan lapsuudenystävän sanoin ”siä oot muuttunu”
miinukseksi vielä uhoin ”koskaan aineisiin en kajoo” mites meni mitäs teet pää hajoo
roolileikki vai rooli leikkii tuhkat oon päältäni lakassu poltin kaiken

kuolon kätyri ovelleni kolkkutteli stoppi ja yritys nousta suosta
voimani hipuu liiallinen voima veti takasin ja perkele periksi en aintaisi
jos mie kuvailisin et olisin talo en tosiaankaa olisi
laho tai risuista sen perusta on vielä parempaa kuin kivitalon
kovempaaki kovempi ulkokuori vedettiin vaikka kirveellä ei murenisi
ei varmasti pysty miuta satuttaa pystyn unohtaa
unohtaa paikkaamaan kasvattaa kovempaa suojaa se mitä pinnan alla kytee
tuskin tuut koskaa näkee kuulee kokee
mie oon tikittävä aikapommi virityksessään sitä et haluu kokee jos mie räjähdän

tästä ajasta menneeseen menneestä ajasta tähän hetkeen
voin sanoo mie oon muuttunu ainoo ihminen täällä
sulatti miun jään sai menolipun kovankuoren sisään
vaik oon mitä oon tulinen sielu vastarannan kiiski
ei päivääkään oo ei tuntii ei minuuttii ei sekunttii
et kui onnellinen mie oon tää maanpäällinen enkeli
ojensit auttavan kätesi ja vieläkin vierelläni oot
rakastan siussa kaikkea mitä sie oot miten sie kaiken teet
meille mikään ei oo esteenä meille kaikki on vaan hidasteita