Minä näen.
Avaan silmäni,
mutten nää mitään.
Avaan sydämeni,
ja yht'äkkiä nään
koko maailman
kaikessa kauneudessaan.
Nään kun aurinko nousee
tuo punainen tulipallo,
elämän lähde.
Nään kun aallot meren aavan
iskevät rantakallioihin,
kohina kaunehin.
Kaikki tämä aukeaa edessäni,
niin lähellä, niin kaukana...
Kurkotan kädelläni korkeuteen
katsahdan alas elämään
viimeisen kerran.
Selite:
hih. :--)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jännä runo, tuo viimeinen säe (rivi? apua, mikä se sana nyt on...) "viimeisen kerran", se jotenkin kääntää tätä runoa. Tulee mieleen kuoleva ihminen, joka on hyväksynyt kohtalonsa.
ihana!
Suuuloista =)) <33 Ihana:)
Jännä runo, tuo viimeinen säe (rivi? apua, mikä se sana nyt on...) "viimeisen kerran", se jotenkin kääntää tätä runoa. Tulee mieleen kuoleva ihminen, joka on hyväksynyt kohtalonsa.
ihana!
Suuuloista =)) <33 Ihana:)