Perunamehu

Aikaisin herään, nousen päivään uuteen
Pukeudun, en peseydy, se on turhaa
Minua ei kukaan huomaa

Sinä huudat "ole hyödyksi"
Tottelen, en tahdo tulla lyödyksi
taas tänään, taas vaan

Huivin sidon rusetille, tahdon edes yrittää
Että minut huomataan, tykätään
En tahdo vihaa, olen tottunut
sinun huutoosi, kipuun, tuskaan

Puistonpenkille pysähdyn
Minun ei tarvitsekaan enää mennä takaisin
Kirkastuu, selvenee, kaikki

Muistan sanasi, ilkeät, kylmät
"kukaan ei välitä" toistat
Masennun, tukahdun, en itke

Kotiin palaan yritän kestää taas
sinua, pahaa, pelottavaa
Et olekaan kotona, huokaan, helpotun
ahdistava, huone hiljainen ympäröi minut

Kipua vain, en voi kestää
Jos vielä huudat, en voi itkeä enää
Älä lyö, en voi mitään
Voin tehdä mitä vaan jos niin vain on
Valehtelen

Yksin nurkassa tärisen, pelkään
hetkeä jolloin palaat, lyöt taas
Tuijotan tyhjään pimeään

Ovi aukeaa ja värähdän se olet sinä
Taas huudat, heität minua avaimella
En välitä enää, en ajattele

Päässäni sumeaa, jotakin kamalaa
Et aio lopettaa, vieläkään vapauttaa
Olen vankina kodissani, vapaana
En sitä tajua, en edes oleta

Viimeinen päivä, seison keittiössä
huudat taas, minua hakkaat
Olen suurempi kuin pieni, kädessäni veitsi
Isken sinua, et enää koskaan mua lyö