Vaalea valo

Ladamaisen Fiatin takapenkillä,
oli lippalakki täynnä ponnaria.
Nenä viisti ikkunan rajaa,
tuskin maiseman näin minne isä ajaa.
*
Ylämäessä tuntui takakontilta,
alamäessä jalat jarrutti.
Matka oli mummulan suunnilla,
yksi lahja mummua odotti.
*
Oli äiti ommellut lipan,
vadelmanpunaisen.
Nappi ommeltu lakeen,
tiesin kauniin olevan sen.
*
Kengät ruskeat- kauhistus,
ei olleet minun mieleen.
Äiti oli ne ostanut,
vaikka punaiset toin viereen.
*
Punaiset oli kiiltävät
ja katsoa kuin kiiltävä peili.
Tiedät sen miten siintävä,
on pienen neidon mieli.
*

Nättinä olla ois mukava,
varpaista mekkoon ja lakkiin.
Eihän sitä kaikkea äitikään,
vaikka hänkin neito niin.
*
Ruskeat oli kestävät,
nuukuutta kuvasi varmaan.
Siiten olimme pihassa,
mummuni näin harmaan.
*
Oli kuuskytlukua, muistelen,
reissu Mummulle juhlaan .
Mummu yllensä oli laittanut
kudotun essun puhtaan.
*
Rasiassa odotti yllätys
joka tikitteli jännitystä.
Neidille oli häivähdys,
että vaati se hiljentymistä.
*
Vaalea paperi ja kaunis naru,
nättiä siinäkin oli.
Neidolle alkoi pitkä taru,
sillä mummula on Koti.
*
Fiat pysähtyi, mummu perääntyi
rappusille asti.
Silmälaseineen Annan katselleen,
muistan ilmeensä rakastavasti.
*
Eipä aikaakaan, tuskin malttoikaan
neito pieni lippalakki.
Juoksi innoissaan kohti mummuaan,
jä huusi kimakasti.
*
”Mummu, mummu, kuulehan!
Meillä on sulle kello!”
Isä nauroi niin,
” siinä pakettikin,
mummu meillä on sulle kello!”
*
Vaikka tietää pieni, ei odottaa
voi avaajan hitautta.
On vaikeaa ja ihanaa,
saada pidettyä salaisuutta.
*

Leijona tikitti aikaa,
pysähtyi viimeisen kerran.
Loppiaisena muistettiin,
on mummu luona Herran.
*
Oli vaihtunut lippani turkiksiin,
ja ruskeat kenkäni varsiin.
Oli veikka syntynyt maailmaan,
meitä puettiin mummun sarsiin.
*
Pieni kaiken näkee hahmona,
myös missä tuntuu Koti.
On osa taivaan mummua,
essun lämmin povi.
**
Pieni luulla sai sitä elämää
että rakkauden suojassa aina.
Nuoruuteen, kuin kesäsää
paistoi varjoina tummenneina.