Unohdus

Uni yksi on sama aina
sitä unohda ikinä en.
Tulit kotiin sä lauantaina
mieli maata viistäen.

Oli kaikesta kauniista jäljellä
sinun oma äänesi vain.
Vain henkäys huulilla lepäsi
sitä sanaa odottaa sain.

Olen tottunut hiljaisiin hetkiin
Olen tottunut, valitsin niin.
Mutta sydämessäni toivon
sanat kuulisin pienetkin.

Ei se ollut pitkä ei suuri
eikä kaikunut korville maan.
Oli välillä suuri muuri
sitä katsella aina saan.

Mutta kerran huudan lujaa
minä periksi anna en.
Olen tehty hiljaisesta,
vain muutama sananen.

Sana heikot ja toiveeni tyhjät
oli liikaa unelmiin
Vain iva ja turhat toiveet
jäi mieleni syvyyksiin.

Anna anteeksi
tahdoin mä kuolla.
En kestänyt elämää.
Oli tarkoitus monella muulla.
Jatkan yksin ja elämään jään.