Aamulla, kun kiire poltti korkojeni alla ja puiden oksilta tippui pisaroita. Aamulla, kun olin avannut päiväni.
Näin ’tehdastyön’ uuvuttavan tuntitaistelun. Ihmisten kyllästyneet unelmat, joita on suotavaa pitää silmissä, että kelpaisi. Kaikki muutkin tekevät niin.
Elämän unelma tulee olla suurta tai uutta.
Tuntien kilpajuoksu purkkien kanssa. Teet oikein, teet väärin; käsityksiä kaikki. Valitusta vain.
Vapauttavaa on takaoven avaus iltapäivällä, vaikka jäikin miettimään ehtikö miellyttää kaikkia, vai oliko taas äänessä, tiesikö liikaa vai liian vähän. Valitusta vain.
Oppi itsensä suojaamisesta. Tarpeellistako, akanoita erottamaan? Koulutuksen, työelämän, kaiken ihmisiä koskettavan, tulee sisältää merkityksellisen näkökulman jollakin tavalla, jotakin, kohti mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja…..
Kaaren kääntyessä viimeisiin mutkiin, on voitava sanoa ylpeänä itselleen, elin niin kuin minun elämässäni vain voi, niillä eväillä, niillä avuilla, joita matkaani annettiin. Älkööt muut vaatiko muuta. Älkööt muut antako muita rajoja.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
