Hetki.
Lojumme nurmella,
smaragdin vihreällä.
Juttelemme erikoisia,
Nauramme maailmalle,
sille ihmeelliselle,
ja kuitenkin
niin typerälle.
Kuiskimme salaisuuksia,
silmät kirkkaina,
niistä pojista tietyistä.
Ihastuksista.
Olemme myös hiljaa,
haistelemme nurmen tuoksua.
Ja kostea maa,
saa takapuolen märäksi.
Mutta emme näe vaivaa nousta,
Koska nautimme,
tästä päivästä.
Tästä hetkestä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi vei minut mukanaan jonnekkin muualle.. Kiitos siitä.(:
tämä on ihana.. vie mukanaan..
Rennon letkee runo..hyvän kesäpäivä-mielikuvituksen sain...aahh,olisinpa tuossa :D voitko arvostella jotain mun tekstii,kiitos:)