Toisinaan, saat minut aivan maahan.
Joskus taas perhoset lepattelemaan vatsaani.
Välillä tunnen katkeruuden kyyneleet silmissäni
mutta ystävät saavat aina hymyn kasvoilleni.
Ajoittain, huokailen ja haaveilen
ja heti perään, todellisuutta surkuttelen,
loppujen lopuksi aina totean
’Muthei, elämä on.’
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti ja aidosti kuvattu runo nuoruuden ailahtelevaisuudesta.