Synkkää syyskuun kolmatta
Synkempi mieli kuin tumma taivas.
Yksin istun jälleen sisin hajalla.
Etsin kadotettua, löysin
En tunne enää itseäni
mielen kahleet repivät päiväni rikki
synkät arvet heijastuvat silmistäni
en voi enää koskaan
palata
en koskaan enää
toivoa
huominen odottaa
eilinen jää roikkumaan
mitä jää tästä päivästä
jälleen löydän ystäväni, oi viholliseni
jotka taustalla tekevät ansiokasta työtään
tuhoten
lopussa seison minä, yksin
mutta parempi niin
kuin teidän joukossanne
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi