Minä olin heikko ja uskoin
teihin
ystävällisiin sanoihin vailla merkitystä
Katseisiin jotka olivat mitättömiä
Uskouduin hetkinä vaikeina
kun te käänsitte ne minua vastaan
johditte harhaan
Nyt kun olen vahva
enkä mene enää lankaan
haukotte henkeänne uhmasta suurillaan
katseet täynnä ihmetystä
Nyt kun olen itseni
enkä päästä teitä niskan päälle
olette hämmennyksissä
ette usko häviötänne
Koska lopultahan te vain hävisitte
uskottavuuden
ystävyyden
joka olisi ollut palkitsevaa
Nyt kun jäljellä on enää tyhjyys
en kuule itkuanne enkä avunpyyntöänne
vaan pystyn jatkamaan
ja jälleen elämään.
--------------------------------------
Selite:
Epätoivoa tuntiessa sanojen purkaminen tekee hyvää jälkeä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi