Alistavaherra

Lämmin kosketuksesi,
Haaleaksi häivettyen.

Katsoin perääsi,
Näin sinut vain hetken, enään.

Sanasi, äänesi,
Viipyvät vielä hetken.

Tuoksusi sormissa,
Sekoittuu omaani,
Ajanmittaan.

Vaikka ihminen muistetaan,
Kuin pitkään on muistajia, tarinoissa,
Sinun muistosi vien mukanani,
Muille kerro en.

Kohtaamme taas, viimeistään
Ohdakkeissa, maan multana,
Yhteen liittyen muistomme taas.

Lähtemättömänä.